[astra_breadcrumb]
Suositukset
Olemme kehittäneet EME-hankkeessa suosituksia eri sidosryhmille, kuten maahanmuuttajien kanssa työskenteleville toimijoille, koulutuslaitoksille, hankesuunnittelijoille ja päättäjille. Tärkeä EME-hankkeen tuotos ovat myös suositellut toimenpiteet yhteisen oppimisen edistämiseksi monikansallisissa hankkeissa. Nämä kaksi suositusta on esitelty jäljempänä.
Suositukset sidosryhmille
Nämä suositukset on laadittu Suomen, Ruotsin ja Belgian hankkeiden sekä EME-hankkeen monikansallisen yhteistyön tuloksena. Vaikka suosituksissa keskitytään maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden voimaannuttamiseen työelämää kohti, niitä voi suositella myös muille työnhakijoille osana osallistavaa ja monimuotoisuutta korostavaa lähestymistapaa.
1. Henkilökeskeistä lähestymistapaa tarvitaan, kun tuetaan maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita heidän työllistymispolullaan
Henkilökeskeistä lähestymistapaa voi soveltaa monin eri tavoin. Tässä suosituksessa korostetaan lähestymistavan merkitystä neuvonnan, ammatillisen koulutuksen ja resurssien kannalta.
Neuvonta
Maahanmuuttajataustaiset työnhakijat, joilla on matala koulutustaso, heikot työelämätaidot ja heikko paikallisen kielen taito, tarvitsevat yksilöllistä ja pitkäaikaista ohjausta, joka aloitetaan heidän työllistymispolkunsa alkuvaiheessa. Heillä on yksilöllisiä tarpeita, joihin tulisi vastata yksilöllisellä neuvonnalla ja henkilökeskeisellä lähestymistavalla. Näin maahanmuuttajataustaiset henkilöt voivat luoda yhteyden yhteiskuntaan ja sen eri järjestelmiin, kuten koulutukseen ja työmarkkinoihin, mikä on tärkeä askel työllistymisen ja/tai kouluttautumisen kannalta.
Henkilön kyky tehdä töitä ja opiskella sekä hänen terveydentilansa ja kielitaitonsa tulisi kartoittaa ja dokumentoida. Maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita tulisi ohjata oikeiden palvelujen piiriin heidän taitojensa ja kiinnostuksenkohteidensa mukaan. Näin voitaisiin estää pitkäaikaistyöttömyyttä ja toistuvaa palaamista saman palvelun piiriin.
Ammatillinen koulutus
Maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden ammatillista koulutusta koskevan neuvonnan lähtökohtana tulisi olla osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Osaamista ja taitoja on tunnustettava edelleen myös ammatillisen koulutuksen aikana. Se parantaa henkilöiden itseluottamusta ja auttaa heitä vahvistamaan ammattitaitoaan. Käytössä tulisi olla koulutusohjelmia, joissa huomioidaan ulkomaalaistaustaisten henkilöiden epämuodollinen kokemus ja aiempi oppiminen.
Resurssit
Maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden neuvontaan tulisi olla enemmän resursseja. Ihannetapauksessa ohjaajat olisivat pysyviä hankekohtaisten toimijoiden sijaan, ja maahanmuuttajataustaisen työnhakijan tarvitsisi käydä vain yhdessä matalan kynnyksen palvelussa saadakseen kaiken tarvitsemansa neuvonnan.
2. Vertaistukea tulisi hyödyntää maahanmuuttajataustaisten henkilöiden voimaannuttamiseen työllistymistä varten
Suosittelemme voimaannuttamaan maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita, joilla on matala koulutustaso ja heikot työelämätaidot, järjestämällä vertaisryhmiä. Vertaisryhmissä maahanmuuttajataustaiset työnhakijat voivat löytää oman polkunsa kohti työtä tai koulutusta. Vertaistuen avulla ryhmän osallistujat voivat oppia toisiltaan, jakaa tietoa ja kokemuksia, tuntea saavansa tukea turvallisessa ympäristössä ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Vertaisryhmässä yhdistyvät yksilöllinen ohjaus ja ryhmäohjaus.
Vertaisryhmiä voivat vetää koulutetut työelämäohjaajat, joilla on maahanmuuttajataustaa ja kokemusta työnhausta ja työelämästä. Työelämäohjaajien oma kokemus kielen oppimisesta, työnhausta ja muista mahdollisista haasteista auttaa heitä ymmärtämään paremmin ryhmän osallistujien tilannetta. Siksi yhä useampia maahanmuuttajataustaisia henkilöitä tulisi kouluttaa työskentelemään myös muiden ulkomaalaistaustaisten työnhakijoiden neuvonantajina.
Jotta työelämäohjaaja pystyy tarjoamaan vertaisryhmissä ajantasaista tietoa työnhausta ja aikuiskoulutuspalveluista, on suositeltavaa, että työelämäohjaajat ohjaavat ryhmiä pareittain ammatillisen neuvojan kanssa. Koska työelämäohjaajien sitoutuminen on tärkeää, heidän työstään tulisi maksaa myös rahallinen korvaus.
3. Ammattiliittojen tulisi ottaa aktiivinen rooli maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden työllistymisen edistämisessä
Työelämä on nykyään yhä monimuotoisempaa. Monimuotoisuuden tulisi näkyä maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden työllistämisenä ja myös ammattiliittoyhteisössä. Siksi on erittäin tärkeää, että uudet maahanmuuttajataustaiset työntekijät ymmärtävät ammattiliittojen rooliin.
Ammattiliitoilla on eri maissa erilaisia rooleja, mutta yleensä ammattiliitot pyrkivät voimaannuttamaan ihmisiä parantamaan työolosuhteitaan ja tuomaan esiin järjestäytymisen joukkovoimaa. Ammattiliitot voivat tukea maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllistymistä ottamalla heidät mukaan edistämään edunvalvontaa.
Työpaikkojen ja ammattiliittojen toimijoille tulisi tarjota monimuotoisuuskoulutusta, jotta maahanmuuttajataustaiset henkilöt saataisiin mukaan työpaikkaverkostoihin ja -kulttuuriin. Koulutus voisi lisätä heidän tietoisuuttaan kulttuurieroista ja kannustaa osallistavaan viestintään työpaikalla, kunnioittavaan asenteeseen ja toisilta oppimiseen.
Ammattiliitot myös pitävät yhteisöjä ja koulutuslaitoksia ajan tasalla. Ammattiliittojen tärkein painopiste ovat niiden jäsenet ja työpaikkojen ammattiosastot. Ammattiliittojen tärkeä tavoite on edistää työyhteisöjen monimuotoisuutta.
4. Puuttuvien taitojen sijaan tulisi korostaa työnantajan näkökulmaa
Työnantajien tulisi ottaa vastuu maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdyttämisestä työhön sekä yhteiskuntaan. Työnantajan näkökulman ja kaikilta työntekijöiltä vaadittavien asioiden korostaminen kerrottaessa työskentelystä tietyllä työpaikalla on syrjimätön tapa auttaa ulkomaalaistaustaista henkilöä ymmärtämään, miten yhteiskunta toimii. Näin voidaan keskustella siitä, millaista kehittymistä maahanmuuttajataustaiselta henkilöltä vaaditaan työllistymistä varten ilman, että keskustelusta tulee henkilökohtainen arviointi henkilön osaamisen riittävyydestä tai riittämättömyydestä. Työnantajien tulisi ymmärtää kulttuurieroja ja kannustaa osallistavaan viestintään työpaikalla.
5. Hankkeen tulosten täytäntöönpano edellyttää tukea, yhteistyötä ja sitoutumista
Yhteiseen oppimiseen keskittyvillä monikansallisilla hankkeilla voi olla muokkaava vaikutus kansalliseen organisaatioon. Monikansallisessa hankkeessa opittujen asioiden toimeenpano edellyttää hankekumppanien organisaatioiden työntekijöiltä ja johdolta sitoutumista hankkeen tavoitteisiin. Muutoin hankkeen tuloksia ei välttämättä voida hyödyntää organisaatiossa. Myös monikansallisten hankekumppanien tukea ja yhteistyötä tarvitaan organisaation rakenteiden ja toimintatapojen muuttamiseen.
6.Kehittämishankkeisiin tulisi sisältyä järjestelmällistä seurantaa ja arviointitutkimusta
Yhteiskunnalliseen muutokseen tähtääviin kehittämishankkeisiin tulisi kuulua järjestelmällistä seurantaa ja arviointia. Seuranta ja arviointitutkimus ovat erityisen tärkeitä hankkeissa, joissa jaetaan hyviä käytäntöjä monikansallisesti.
Ensinnäkin hankkeissa kerättyä tutkimustietoa voidaan käyttää hankkeen toimien ja mallien toiminnallisuuden kehittämiseen. Toiseksi tutkimus auttaa kehittämään yhteisen oppimisen menetelmiä kohderyhmän kanssa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Kaikkien hankekumppanien sitouttaminen tutkimusprosessiin voi edistää yhteistä kehittämistä ja syventää ymmärrystä hankkeesta ja sen toimista. Kolmanneksi tutkimustulokset voivat tuoda toimijoiden työn merkityksen paremmin esiin ja tuloksia voidaan hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa.
Tutkimus voidaan toteuttaa monin eri tavoin tarpeiden ja resurssien saatavuuden mukaan esimerkiksi osallistavana seurantana, kvantitatiivisina kyselyinä tai kvalitatiivisina haastatteluina. Tutkimusrahoitusta tulisi optimaalisesti suunnata myös hankkeen jälkeiseen aikaan, jolloin voitaisiin arvioida hankkeen pitkäaikaisvaikutusta ja tulosten leviämistä.
Suositellut toimenpiteet yhteisen oppimisen edistämiseksi monikansallisissa hankkeissa
Nämä suositukset perustuvat tutkimukseen, joka toteutettiin osana Suomen, Belgian ja Ruotsin EME-hanketta. Tutkimustietoa kerättiin monikansallisissa tapaamisissa havainnoinnin, kyselyjen, esittelypuheiden arviointien ja kvalitatiivisten kohderyhmien avulla. Hankkeen tavoitteena oli parantaa yhteistä oppimista sosiaalisesti osallistaviin ja voimaannuttaviin käytäntöihin liittyen, jotka on suunnattu työtä hakeville maahanmuuttajille. Tärkeimmät työskentelymenetelmät olivat viisi monikansallista tapaamista (joihin sisältyi opintokäyntejä ja seminaareja) sekä hyvien käytäntöjen kartoitus, vaihtaminen ja vertaisarviointi. Näitä suosituksia voi soveltaa myös missä tahansa monikansallisessa hankkeessa, jonka tavoitteena on yhteinen oppiminen. Soveltaminen ei rajoitu pelkästään maahanmuuttajiin liittyvään työhön.
Oppiminen on jatkuva prosessi, joka parhaassa tapauksessa kestää koko hankkeen ajan ja sen jälkeen. Näissä suosituksissa keskitytään pääosin monikansallisiin, kasvotusten järjestettyihin tapaamisiin, jotka järjestettiin hankkeen aikana Belgiassa, Ruotsissa ja Suomessa. Monikansallinen yhteistyö voisi kuitenkin sisältää myös verkkotapahtumia, joita järjestettiinkin yhä enemmän koronarajoitusten takia. Jatkuvan oppimisprosessin tukemiseksi on tärkeää yhdistellä erilaisia työskentelytapoja ja -menetelmiä.
1. Koordinoi ja helpota oppimisprosessia
Jatkuvan oppimisprosessin ylläpito ja hankkeen osallistujien sitoutuminen koko hankkeen ajan edellyttää tukea ja koordinointia. Siihen sisältyy esimerkiksi eri toimien (esim. työpajat, seminaariohjelmat) huolellista suunnittelua sekä viestintää hankekumppaneille hankkeen ajankohtaisista asioista. Jotta hankekumppanit pysyvät motivoituneina ja sitoutuneina yhteistyöhön, hankekoordinaattorien on käytettävä ja vahvistettava heidän asiantuntemustaan ja annettava heille tehtäviä ja materiaalia tapaamisten välillä. Näin hankkeen eteenpäin vieminen on kaikkien hankekumppanien yhteisellä vastuulla. Olisi myös tärkeää, että hankekumppanit voisivat ottaa hankekoordinaattoreihin yhteyttä matalalla kynnyksellä.
2. Luo yhteishenkeä kasvotusten pidettävissä tapaamisissa
Hankkeen alussa on tärkeä tutustua toisiin osallistujiin ja luoda suotuisa oppimisympäristö, johon kaikki sitoutuvat. Tätä voi edistää antamalla tilaa epävirallisiin keskusteluihin hankkeeseen osallistuvien kesken ja järjestämällä erilaisia jännitystä laukaisevia tutustumisharjoituksia. Harjoitusten tulisi olla osallistavia, jotta osallistujien välille syntyy yhteys ja luottamus. EME-hankkeessa tutustumisharjoitukset auttoivat rennon ja myönteisen ryhmähengen luomisessa.
3. Perehdy kyseisen maan kontekstiin ja paikalliseen toimintaympäristöön
Hankekumppanien kontekstin ymmärtämiseksi on tärkeää saada käsitys heidän toimintaympäristöstään jo yhteistyön alkuvaiheessa. EME-hankkeessa kokemusperäiset toimet, kuten teemavierailut, kaupunkikierrokset, lounastauot ja illalliset, osoittautuivat hyödyllisiksi. Kun hankekumppanit näkevät ympäristön konkreettisesti omin silmin, kokevat ympäristön ja pohtivat sitä, he voivat saada inspiraatiota myös omaan työhönsä.
4. Jaa tietoa hankkeen osallistujien kesken
Kokemusperäisen oppimisen lisäksi tarvitaan myös tietopohjaisia toimia, jotta saadaan kokonaiskuva hankekumppanien työympäristön ominaispiirteistä. EME-hankkeessa paikalliset asiantuntijat kertoivat maan toimintaympäristöstä, kansallisista hankkeista ja hyvistä käytännöistä. Etenkin visualisointia ja kuvia pidettiin hyödyllisinä esiteltäessä kansallisia hankkeita ja hyviä käytäntöjä sekä niiden yhteyksiä hankkeiden toiminnan todellisuuteen. Ennakkomateriaalin tai ennakkotehtävien jakaminen ennen kasvotusten järjestettyjä tapaamisia vaikutti helpottavan hankkeen osallistujien orientoitumista seminaariin ja yhteisen oppimisen perustan rakentamista.
5. Perehdy kohderyhmän näkökulmiin
Tiettyyn kohderyhmään (kuten työtä hakeviin maahanmuuttajiin) keskittyvien hankkeiden tulisi sisältää toimia, joissa huomioidaan kohderyhmän näkökulma ja asetetaan hankkeen osallistujat kohderyhmän asemaan. EME-hankkeessa osallistujat tekivät käytännön harjoituksia, joita käytettiin kansallisissa hankkeissa kohderyhmän kanssa. Jo näiden toimien toteuttaminen on ollut silmiä avaavaa hankkeen osallistujille ja antanut heille uuden näkökulman hanketoimien tutkimiseen. Myös kohderyhmän edustajille voi olla voimaannuttavaa saada oma äänensä kuuluviin, jakaa omia tarinoitaan ja ohjata harjoituksia. On tärkeää pohtia harjoitusten tarkoitusta hankkeen osallistujien kanssa.
6. Käytä menetelmiä, jotka mahdollistavat tiedon jakamisen, soveltamisen ja luomisen
Hankkeeseen liittyvien teemojen käsittelyn syventämiseksi hankkeissa tulee olla tilaa toimille, jotka edistävät tiedon jakamista, soveltamista ja luomista yhdessä. EME-hankkeessa niin kutsuttu oppimiskahvilamenetelmä osoittautui tässä tarkoituksessa erittäin hyödylliseksi. Kyseisessä menetelmässä osallistujat jaetaan pieniin ryhmiin, jotka kiertävät pöydästä toiseen ja keskustelevat hankkeeseen liittyvistä teemoista. Keskustelunaiheita voivat olla esimerkiksi hankkeen tavoitteet, hyvät käytännöt tai jotkin erityistilanteet. Oppimiskahvilamenetelmän etu on se, että siinä korostetaan yhdessä luotavaa ja kehittävää oppimista, jossa osallistujat voivat hyödyntää omaa asiantuntemustaan. On tärkeää dokumentoida ja jakaa oppimiskahvilan tulokset kaikille osallistujille, jotta tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa töissä.
7. Panosta reflektointiin
Hankkeen aikana on tärkeää varata aikaa ja tilaa sekä muodolliseen että epämuodolliseen pohdintaan ja kokemusten jakamiseen, jonka avulla voidaan tukea ja tuoda esiin yhteistä ja yksilöllistä oppimista. Hankkeen osallistujia tulisi rohkaista esittämään kysymyksiä ja jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan kasvotusten pidettävissä tapaamisissa. Tämä voidaan toteuttaa muodollisen tai epämuodollisen toiminnan avulla antamalla osallistujille vapaa-aikaa, jolloin he voivat keskustella ajatuksistaan toistensa kanssa. Näin he voivat syventää ymmärrystään hankkeen ja siihen sisältyvien toimien näkökulmista ja verrata niitä oman maansa toimintaympäristöön.
EME-hankkeessa reflektointia tehtiin sekä epämuodollisesti seminaariohjelman taukojen aikana että muodollisemmin ennalta suunnitelluissa pohdintatapaamisissa. Jokaisen monikansallisen seminaarin lopuksi järjestettiin kierros, jossa kukin osallistuja sai kertoa, mitä he saivat seminaarista ja mikä oli heille paras tapa oppia. Siten osallistujat oppivat toistensa kokemuksista ja loivat yhteistä näkemystä seminaarin aiheista.
8. Hyödynnä etä-/verkkotyöskentelyä
Monikansalliseen oppimiseen tähtäävissä hankkeissa toimintaa ei pidä rajata pelkästään kasvotusten pidettäviin tapahtumiin. Paikan päällä pidettävien tapaamisten lisäksi tulisi järjestää myös etä- tai verkkotyöskentelyä sitoutumisen tehostamiseksi ja yhteistyön viemiseksi eteenpäin. Etä- tai verkkotyöskentely on myös vaihtoehto kasvotusten pidettäville tapaamisille, etenkin jos matkustusta rajoitetaan. Koronatilanteen takia EME-hankkeessa jouduttiin järjestämään yhteistyötapoja uudelleen ja hyödyntämään verkkoalustoja, verkkokokouksia ja työpajoja. Verkossa käytettävät digitaaliset oppimisalustat ovat olleet erityisen hyödyllisiä kansallisten hyvien käytäntöjen jakamisessa ja arvioinnissa hankekumppanien kesken. Esimerkiksi Howspace ja Padlet ovat olleet hyviä verkkoalustoja.