[astra_breadcrumb]
Maahanmuutto ja kotoutuminen Suomessa
Pasi Saukkonen
1980-luvun loppupuolelle saakka Suomi oli pikemminkin maastamuuton kuin maahanmuuton maa. Neuvostoliiton hajoaminen, Euroopan unionin kehittyminen ja globalisaatio muuttivat tilanteen. Siitä lähtien ulkomailla syntyneiden osuus väestöstä on kasvanut tasaisesti, ja niin kutsuttu toinen sukupolvi on kasvamassa aikuisuuteen. Vuonna 2015 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, yhteensä 32 000. Suurin osa heistä oli kotoisin Irakista tai Afganistanista.
Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli 387 200 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heidän osuutensa väestöstä oli 7 %. Puolet heistä asuu pääkaupunkiseudulla ja neljännes Helsingissä. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat pitkään olleet Venäjällä, Neuvostoliitossa ja Virossa syntyneet. Myöhemmin somalien ja irakilaisten määrä on noussut huomattavasti, etenkin kun otetaan huomioon myös maahanmuuttajien lapset.[1]
Kuva 1. Ulkomailla syntyneet henkilöt Suomessa vuosina 1991–2018, yhteensä (lähde: Tilastokeskus).
[1] Tilastokeskus käyttää nykyään muiden Pohjoismaiden tavoin väestön luokittelua syntyperän, syntymämaan ja taustamaan perusteella. Suomalaistaustaisia ovat kaikki, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa. Ulkomaalaistaustaisia ovat henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Sekä ne, joilla on suomalainen tausta, että ne, joilla on ulkomainen tausta, voivat olla syntyneet joko Suomessa tai ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisen henkilön taustamaa on ensisijaisesti biologisen äidin syntymämaa.
Kuva 2. Ulkomaalaistaustaisten suurimmat taustamaaryhmät Suomessa vuonna 2018 (lähde: Tilastokeskus).
Kun maahanmuutto alkoi lisääntyä, Suomessa ymmärrettiin heti, että sillä tulisi olemaan pysyvä vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan ja että tulijat tarvitsisivat tukea saapumisen jälkeisinä vuosina. Ensimmäinen laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta astui voimaan vuonna 1999. Kotoutuminen määriteltiin maahanmuuttajien yksilölliseksi kehitykseksi, jonka tavoitteena oli saada maahanmuuttajat osallistumaan työelämään ja yhteiskunnan toimintaan säilyttäen samalla maahanmuuttajien oma kieli ja kulttuuri. Kotoutuminen merkitsi myös kaksisuuntaista prosessia, jonka yhteydessä myös suomalainen yhteiskunta muuttuu. Sen sijaan, että maahanmuuttajille olisi alettu tarjota erityispalvelua laajassa mittakaavassa, ajatuksena oli saada heidät mahdollisimman pian mukaan peruspalvelujen piiriin.
Lakia uudistettiin vuonna 2010. Kotoutumispalveluja alettiin tarjota kaikille niitä tarvitseville maahanmuuton syystä riippumatta. Niiden tarvetta arvioitiin joko TE-toimiston\[2] tai asuinkunnan tekemässä alkuarvioinnissa. Seuraava askel oli ja on edelleen henkilökohtainen kotoutumissuunnitelma, jonka laatimiseen osallistuu myös itse maahanmuuttaja. Kotoutumissuunnitelma johdattaa hänet kotoutumiskoulutukseen, jossa suomen (tai ruotsin) kielen opetus on keskeisessä roolissa. Oikeus kotoutumissuunnitelmaan on yleensä voimassa kolme vuotta saapumisesta, ja ohjattu kotoutumisprosessi kestää tavallisesti 1–3 vuotta. Tärkeimmät maahanmuuttajien kotoutumista tukevat palvelut, niiden tuottaja ja kohderyhmät esitetään kuvassa 3.
[2] TE-toimistot vastaavat julkisista työllisyys- ja yrityspalveluista paikallisella/alueellisella tasolla.
Kuva 3. Maahanmuuttajien yksilöllistä kotoutumista tukevat palvelut ja vastuussa olevat organisaatiot (lähde: Sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö 2015, s. 71).
Työllisyystilastot paljastavat, että monilla maahanmuuttajilla on ollut vaikeuksia löytää paikkaansa Suomen työmarkkinoilla. Ulkomailla syntyneiden asukkaiden aktiivisuusaste on paljon alhaisempi kuin Suomessa syntyneillä (kuva 4). Ero työvoimaan kuulumisessa on erityisen suuri maahanmuuttajanaisten ja suomalaissyntyisten naisten välillä. Työvoimaan kuuluvat joutuvat usein kamppailemaan löytääkseen työpaikan. Maahanmuuttajien työttömyysaste on ollut paljon korkeampi kuin kantaväestön. Alla oleva kuva kertoo myös, että maahanmuuttajien tilanne työmarkkinoilla on paljon alttiimpi muutoksille talouden nousuissa ja laskuissa. Monilla ulkomailla syntyneillä työssäkäyvillä on määräaikainen työsopimus, ja he toimivat usein esimerkiksi logistiikka- ja rakennusaloilla, jotka reagoivat voimakkaasti makrotaloudelliseen kehitykseen.[3]
[3] Muutokset heijastavat osittain myös erilaisia maahanmuuton muotoja talouden eri suhdanteissa. Vahva taloudellinen kasvu lisää yleensä työperäistä maahanmuuttoa, kun taas talouden taantuma vähentää työvoiman tarvetta ja työnhakijoiden halua muuttaa uuteen maahan.
Kuva 4. Aktiivisuusaste ja työttömyysaste ulkomaalaistaustaisilla ja suomalaistaustaisilla tai ulkomaalaistaustaisilla mutta Suomessa syntyneillä henkilöillä vuosina 2000–2017 (lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, Tilastokeskus).
Nämä maahanmuuttajien kotoutumista koskevat huomiot ovat melko yleisiä kaikissa maissa, joissa on samankaltainen talousjärjestelmä, työllisyysrakenne ja maahanmuuttajaväestö kuin Suomessa. Siksi on vaikea sanoa, onko Suomen kansallinen kotouttamispolitiikka syynä tilanteen myönteisiin ja kielteisiin puoliin. OECD laati vastikään arvion Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja nosti esiin kolme mahdollista puutetta. Ensinnäkin Suomen järjestelmä jakaa maahanmuuttajat jo alussa työvoimaan kuuluviin ja sen ulkopuolelle jääviin, mikä voi aiheuttaa sen, että jälkimmäiset eivät koskaan löydä polkua työelämään. Toiseksi kohtalaisen avokätinen kotihoidontukijärjestelmä saattaa kannustaa naisia jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Kolmanneksi OECD kritisoi jäykkää koulutusjärjestelmää, jossa henkilön on ensiksi opittava kunnolla suomea (tai ruotsia) ja alettava vasta sen jälkeen keskittyä työllistymismahdollisuuksiin.
Viime vuosina Suomen maahanmuuttopolitiikkaan on tehty joitain muutoksia. Esimerkiksi uusi modulaarinen kotoutumiskoulutusjärjestelmä pyrkii yhdistämään kielen opettamista ja työmahdollisuuksia aiempaa tehokkaammin. Lisäksi kotoutujien yksilöllisiin eroihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Suomen nykyisen hallituksen on määrä arvioida ennen vuoden 2020 päättymistä, onko kotoutumislainsäädäntöön tarve tehdä laajempia muutoksia.
Lähteet
Suomen hallitus: 2019. Pääministeri Sanna Marinin johtaman hallituksen ohjelma. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Helsinki: Suomen hallitus.
Sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö (2015). ‘Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011–2014.’ Sisäministeriön julkaisut 2/2015. Helsinki: Sisäministeriö.
OECD. 2018. Working Together: Skills and Labour Market Integration of Immigrants and Their Children in Finland. Paris: OECD Publishing.
Saukkonen, Pasi. 2017. Interplay and co-operation between national and local levels in Integration Policy. Working Papers 2017:4. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.
Saukkonen, Pasi. 2020. Suomi omaksi kodiksi. Kotouttamispolitiikka ja sen kehittämisvaihtoehdot. Helsinki: Gaudeamus.
Tilastokeskus. 2020. Maahanmuutto ja kotoutuminen.
https://tilastokeskus.fi/tup/maahanmuutto/index.html